Mitä materiaaleja salaojan rakentamiseen tarvitaan?

Mitä eroa on salaojasoralla ja tavallisella soralla?

Salaojasoralla ja tavallisella soralla on ratkaiseva ero vedenpoistokyvyssä. Salaojasorasta on seulottu pois hienoaines, minkä ansiosta vesi pääsee virtaamaan vapaasti kiviaineksen läpi ilman tukkeutumisriskiä. Tavallinen sora sisältää hienoja maa-aineksia, jotka tukkivat huokoset ajan myötä ja heikentävät kuivatustehoa merkittävästi.

Salaojituksessa käytetään käytännössä aina kalliosepeliä, ei soraa. Sepeli on murskattua kiviainesta, josta hienoin aines on seulottu pois, jolloin vesi valuu tehokkaasti kerrosten läpi. Salaojituksessa yleisimmin käytetty ja ensisijaisesti suositeltava raekoko on 16–32 mm (tai 16–31 mm). Pienempiä raekokoja voidaan käyttää erityistapauksissa, mutta niitä ei yleensä suositella varsinaisen salaojakerroksen päämateriaaliksi.

Tavallinen sora tai hiekka ei sovellu salaojitukseen, koska sen hienoainespitoisuus aiheuttaa ajan myötä tukkeutumista. Tämä johtaa kosteuden kerääntymiseen perustusten ympärille, mikä on juuri se ongelma, jota salaojituksella yritetään ehkäistä. Salaojasepelin valinnassa raekoko on siis kriittinen tekijä, ei pelkkä materiaali.

On tärkeää varmistaa, että käytettävässä kiviaineksessa hienoainespitoisuus on riittävän alhainen. Tämä selviää materiaalin tuotetiedoista ja kohteen teknisistä vaatimuksista. Pesty sepeli on yksi vaihtoehto, jossa hienoaines on poistettu pesun avulla, ja sitä voidaan käyttää erityistapauksissa, joissa materiaalin puhtaudelle asetetaan tavanomaista tiukempia vaatimuksia. Useimmissa pientalokohteissa tavallinen salaojasepeli kuitenkin riittää hyvin, sillä oleellisempaa kuin se, onko sepeli pesty, on oikea raekoko, materiaalin laatu ja huolellisesti toteutettu salaojarakenne. Pesty sepeli on kalliimpi vaihtoehto, eikä sen lisähyöty ole tavallisissa salaojituksissa yleensä merkittävä.

Mikä salaojaputki sopii omakotitalon perustuksille?

Omakotitalon perustuksille sopii parhaiten rei’itetty muoviputki, jonka halkaisija on 100 mm. Tämä on rakennusalalla vakiintunut standardi asuinrakennusten salaojitukseen. Putki asennetaan perustusten ulkopuolelle kaivantoon, jossa se kerää ja johtaa kosteuden pois rakennuksen läheisyydestä.

Salaojaputket valmistetaan nykyään pääasiassa PVC-muovista tai polyeteenistä. Molemmat materiaalit kestävät maassa vuosikymmeniä ilman merkittävää rappeutumista. Putken valinnassa kannattaa kiinnittää huomiota seuraaviin ominaisuuksiin:

• Rei’itys: Putken rei’ityksen tulee olla tasainen ja riittävä, jotta vesi pääsee virtaamaan putkeen tehokkaasti joka kohdasta
• Jäykkyysluokka: Omakotitalon salaojituksessa riittää yleensä jäykkyysluokka SN4, joka kestää normaalin maaperän kuormituksen
• Suodatinkankainen putki: Markkinoilla on myös valmiiksi suodatinkankaalla päällystettyjä putkia, jotka yksinkertaistavat asennusta

Putken sijoituskorko on yhtä tärkeä kuin itse putken valinta. Salaojaputki asennetaan perustusanturan alapinnan tasolle tai hieman sen alle, jotta kosteus ei pääse nousemaan perustuksiin. Putkelle tulee antaa riittävä kaato, vähintään 1 cm jokaista metriä kohden, jotta vesi virtaa itsestään kohti laskukohtaa.

Miksi suodatinkangas on välttämätön salaojituksessa?

Suodatinkangas on välttämätön salaojituksessa, koska se estää maapartikkelien kulkeutumisen salaojakerroksen sepeliin ja putkistoon. Ilman suodatinkangasta ympäröivän maan hienoaines huuhtoutuu ajan myötä sepelin joukkoon, tukkii rakenteen ja tekee koko salaojajärjestelmästä toimimattoman. Suodatinkangas on halpa vakuutus koko järjestelmän pitkäikäisyydelle.

Suodatinkangas asennetaan kaivannon seinämien ja pohjan päälle ennen sepelin levitystä. Se toimii mekaanisena suodattimena, joka päästää veden lävitseen mutta pidättää maapartikkelit. Kun sepeli ja putki on asennettu, suodatinkangas käännetään sepelin päälle ennen täyttömaan levitystä, jolloin koko salaojakerros on suojattu kaikilta puolilta.

Suodatinkankaan valinnassa kannattaa kiinnittää huomiota sen vedenläpäisevyyteen ja mekaaniseen kestävyyteen. Liian tiivis kangas hidastaa veden suodattumista, liian harva ei pidätä maapartikkeleita riittävästi. Salaojitukseen tarkoitetut kankaat on suunniteltu juuri tähän tasapainoon, joten rakennustarvikemyymälästä löytyvä salaojitukseen merkitty kangas on yleensä oikea valinta.

Kuinka paljon salaojasoraa tarvitaan yhteen projektiin?

Salaojasepelin määrä riippuu kaivannon koosta ja putkiston pituudesta. Yleinen mitoitusperiaate on, että salaojaputken ympärille tulee vähintään 100–150 mm sepelipeite joka suunnalta. Tyypillisessä omakotitalon salaojituksessa kuluu useimmiten 15–30 tonnia sepeliä, mutta tarkan määrän laskeminen vaatii kaivannon mittojen selvittämistä.

Tarvittavan sepelimäärän voi laskea yksinkertaisella kaavalla. Laske ensin kaivannon tilavuus kertomalla pituus, leveys ja syvyys keskenään. Salaojakaivanto on tyypillisesti noin 0,5 metriä leveä ja 0,8–1,2 metriä syvä. Kiviaineksen tilavuuspaino vaihtelee, mutta karkeana nyrkkisääntönä yksi kuutio sepeliä painaa noin 1,5 tonnia.

Laskelmissa kannattaa huomioida seuraavat tekijät:

• Kaivannon pituus: Mittaa rakennuksen perustuksia kiertävän kaivannon kokonaispituus
• Kaivannon poikkileikkaus: Huomioi, että sepeli täyttää koko kaivannon, ei vain putken välitön ympäristö
• Hukkaprosentti: Lisää laskennalliseen määrään noin 10–15 prosenttia hukan ja tiivistymisen varalta
• Pohjan sepeli: Kaivannon pohjalle tulee ensin noin 100 mm sepelipeti ennen putken asennusta

Epäselvissä tilanteissa kannattaa pyytää tarjouspyyntö materiaalitoimittajalta, jolle voi ilmoittaa kaivannon mitat. Satusepeli Oy toimittaa salaojasepelin suoraan työmaalle ja voi auttaa oikean määrän arvioinnissa ottamalla yhteyttä suoraan asiantuntijoihin.

Mitä muita materiaaleja salaojajärjestelmä vaatii?

Toimiva salaojajärjestelmä vaatii salaojaputken, salaojasepelin ja suodatinkankaan lisäksi tarkastuskaivoja, liitososia sekä laskupisteen tai imeytyskaivon. Nämä osat muodostavat yhdessä kokonaisuuden, joka kerää, kuljettaa ja poistaa kosteuden hallitusti rakennuksen perustusten ympäriltä.

Tarkastuskaivot ja liitososat

Tarkastuskaivot asennetaan salaojaputkiston kulmiin ja pitkien suorien osien väliin noin 15–20 metrin välein. Niiden kautta voidaan tarkistaa järjestelmän toiminta, puhdistaa putket tarvittaessa ja havaita mahdolliset tukkeutumat ajoissa. Tarkastuskaivo on edullinen investointi, joka voi säästää merkittäviä huoltokustannuksia tulevaisuudessa.

Liitososat, kuten mutkat, haarat ja jatkosholkit, ovat välttämättömiä putkiston kokoamisessa. Salaojaputkien liitokset tulee tehdä tiiviisti, jotta maapartikkelit eivät pääse putkistoon liitoskohdista. Laadukkailla liitososilla varmistetaan, että järjestelmä toimii moitteettomasti vuosikymmeniä.

Laskupiste ja veden poisjohtaminen

Koko salaojajärjestelmä on hyödytön ilman toimivaa laskupistettä. Kerätty vesi täytyy johtaa johonkin, ja vaihtoehtoja on useita. Vesi voidaan johtaa kunnalliseen hulevesiviemäriin, ojaan, imeytyskaivoon tai riittävän kauas rakennuksesta muotoilujen avulla. Laskupisteen valinta riippuu tontin sijainnista, maaperästä ja paikallisista määräyksistä.

Imeytyskaivo on hyvä ratkaisu tonteilla, joilla ei ole mahdollisuutta johtaa vettä viemäriin tai ojaan. Se on täytettynä karkealla sepelillä tai murskeella, joka imee veden hitaasti ympäröivään maaperään. Imeytyskaivon toimivuus edellyttää, että maaperä on riittävän vettä läpäisevä.

Materiaalien kokonaisuus salaojituksessa on selkeä: kalliosepeli 16–32 mm muodostaa vettä johtavan kerroksen, suodatinkangas suojaa rakenteen tukkeutumiselta, rei’itetty muoviputki kerää ja kuljettaa veden, tarkastuskaivot mahdollistavat huollon ja laskupiste poistaa veden lopullisesti. Kun jokainen osa on oikein valittu ja asennettu, salaojajärjestelmä toimii luotettavasti vuosikymmeniä ilman merkittäviä huoltotoimenpiteitä.